20. touko, 2013

Jänöjen juoksuja

Viime viikosta alkaen ovat mäykkyjemme aamulenkit siirtyneet myöhäisempään ajankohtaan olosuhteiden pakosta. Tai jos koirat saisivat päättää niin ajankohta olisi ennallaan. Pupujen kiima-aika saa ne koikkelehtimaan aivan päättömästi, ilman minkäänlaista harkintaa, jopa päiväaikaan. Yhtenä päivänä lenkitin Caraa ja Tiuhtia noin puolen päivän aikaan meidän omalla metsätiellä. Näin jo suoran päästä, että joku eläin/möykky on tiellä, mutta ajattelin että kyyhkyset on siellä varmaankin kiviä nokkimassa. Mutta noin 30 metrin päässä jo tiesin, että veli vemmelsäärihän se siinä on, eikä ihme kyllä huomaa meitä kun häntätupsu on meihin päin.  Sitten alkoi tapahtua, tiellä ollut pinkaisi liikkeelle ja toinen loikkasi ojan takaa myös tielle. Siinä kohtaa laulu raikasi ja hihnat oli luiskahataa kädestä. Mäykyt oli sitä mieltä et perään vaan, toinen toiselle puolen tietä ja toinen toiselle.

Tiuhtikin, jonka jäniksenajo intoa en ole parin kerran lisäksi päässyt kokemaan, oli kuin liekeissä ja yhdestä kerrasta oppi, että lenki Laivaniemelle on iiiiihanaaa :D Hieno homma, että jäniskanta vaikuttaa parantuneen, että elokuussa löytyy ajettavia.

 

Toiveikkaana tutkisteltuani Toscan olemusta, voisin kuvitella uutta "pehmeyttä" ja rauhoittumista koirassa. Ehkä vaan kuvittelua. Viikon ja kolmen päivän kuluttua olemme viisaampia, kukaties!!!